Talohaaveita

Minulla on paha tapa aloitella projekteja, jotka sitten saattavat jäädä keskentekoisiksi. Elämän isoimmat haaveet ja projektit ovat kuitenkin kaikki joko toteutettu tai ainakin kovasti työn alla. Kummasti elämässä kaikki asiat aina kasaantuu samaan ajanjaksoon, on hetkiä joilloin tuntuu, että elämässä ei tapahdu yhtikäs mitään ja sitten niitä isoja juttuja tunkee yhtäaikaa ovista ja ikkunoista. Jo aiemmin mainitsemani taloasia on nyt päällimmäisenä mielessä ja unelmien kohdekin löytynyt. Nyt pitäisi pystyä päättämään isoista asioista: muutto Helsingistä maalle ja täysin peruskorjattava talo.. Riittääkö, että vaakakupissa on unelmatalo loistavalla alueella ja ihanalla isolla pihalla, vai voittaako helppous. Itse asiassa aika helppo vastaus, nyt vain katsotaan miten asiat etenevät. Jos taloihanuus meille päätyy, tulette kuulemaan vielä paljon aiheesta :)
Liikaa ei uskalla vielä aiheesta hehkuttaa, kun on niin monta keskeneräistä tekijää asiassa.
Olen jo pitkään kaivannut omaa työhuonetta, jottei tarvitsisi ompeluksiaan levitellä olohuoneen pöydällä. Voisi hyvällä omallatunnolla jättää tavarat levälleen ja tarvittaessa vetää oven kiinni.
Lähes päivittäin tulee katsottua asuntoilmoituksia, tosin nyt on selkeästi ihastumisesta kyse, kun selailu on vähentynyt eikä mikään sykähdytä, päinvastoin.
Ajatus muutosta hirvittää ihan jo fyysisen muuton vuoksi. Edellisestä kerrasta on kolmisen vuotta ja sitä edellisen kahden vuoden aikana jopa kolme kertaa. Luulisi, että tavarat olisi muutoissa vähentyneet, mutta tuntuu kuin ne olisivat vain lisääntynet. Aina sitä ajattelee kunnianhimoisesti, että siivoaa nurkat turhasta pakkaamisvaiheessa vaan toisin on käynyt. Muuttovaiheessa ainakin meillä (viimetippaan jättäjillä) on aina niin kova kiire, että tavarat lentävät vauhdilla laatikoihin, eikä suinkaan kierrätykseen tai roskiin minne osa tavaroista joutaisi.
Mietin aina välillä minkälaista elämäni olisi, jos näitä projekteja ei olisi; luultavasti stressaisin niiden puutetta :)