Hupsista vaan..

Kylläpä aika on rientänyt, kun en ole ehtinyt yhtään blogiakaan kirjoittaa..

Uutta jännää tekemistä on ollut koko ajan, mm. nettipuotia viimeistellään ja kohta se onkin kaikkien nähtävillä, en malta odottaa!

Toinen mukava juttu on lähestyvät Tikkurilan perinteiset Maalaismarkkinat. Olemme laittaneet ompelukoneet surraamaan ja meidät löytääkin markkinoilta käsityöbasaarista oman pöydän takaa. Kaikki mukaan aistimaan mukavaa markkinatunnelmaa.

Kauan odotetut Australian vieraatkin kävivät viime viikolla ja saimme tarjota heille yöpaikan. Yritin keksiä mitä syötävää olisi kiva tarjota heille, varsinkin kun taidot ei ole kovin kummoiset, ja päädyimme vispipuuroon ja suolaiseen piirakkaan. Puuro menikin aivan nappiin, koska Rouva ei ollut koskaan saanut sellaista ja Herra viimeksi lapsuudessaan oman mummonsa luona, kyllä maistui.. Aamusella tarjosimme toast:ia, mistä vieraat olivat aivan otettuja (taisi tulla koti-ikävä), minkä päälle oli siskon tekemää omppuhilloa, joka oli maustettu kanelilla ja hunajalla, nam.

Suurimman vaikutuksen vieraisiin taisi tehdä autojelukierros katuvaloin valaistuun Helsinkiin, mies vielä kertoili vähän taustoja rakennuksille ja niin oma sighseen:imme oli valmis.

Salakavalasti se syksy vain hiipii, mutta onneksi aurinko paistaa täydeltä terältä. Taitaa olla syksyn paras hetki käsillä, luonto muuttaa väriään, mutta lehdet ovat vielä puissa ja pensaissa. Nautitaan syksystä vaikka kuuman kaakaokupillisen kera :)

Kuvan olen lainannut Kotivinkin sivuilta: http://www.kotivinkki.fi/direct.aspx?area=page&prm1=3192

Päivän piristys ja tiristys

Voi kauhistus, olen aina ollut hyvin vastustuskykyinen kaikille pöpöille, mutta tuntuu kurkussa kyllä pelottavasti siltä, että flunssa yrittää tulla väkisin. Mies onkin ollut ihan kamalassa taudissa kuumeineen jo viime viikon torstaista saakka, olisihan se aika onnekasta olla saamatta tartuntaa...

Eilen päivää piristi asiakkaan puhelinsoitto! Tuo mustikkainen kannenhattu oli Me Naiset-lehdessä joitakin viikkoja sitten ja asiakas oli siihen ihastunut ja päätti soittaa minulle tilatakseen itselleen sellaisen. Erityisen mieltälämmittäväksi asian teki se, että kyseessä oli minun tekemä tuote ja ensimmäistä kertaa lehdessä sekä se, että asiakas soitti Seinäjoelta saakka.

Inventaarion aikaa

Nyt on messut messuttu ja kyllähän sieltä kaikkea ihanaa löytyikin, näistä lisää myöhemmin kuvien kera. Luvassa uutuuksina kotimaista käsityötä sekä ihanuuksia Tanskan maalta..
Linja säilyy edelleen; romanttista, ruutua, pellavaa, patinoitua puuta...

Jotta uutuuksia mahtuisi jälleen myymälään on Inventaarioalen paikka, eli ti-la 26.8-30.8 annamme kaikista tuotteista vähintään -10% alennusta. Tulkaahan joukolla auttamaan meitä varaston siivouksessa :)

Asuntoasioissa unelmat laitettiin nyt odottelu linjalle ja unelmien kivitalo saa itselleen toiset asukkkat. Toisaalta luopuminen projektista oli helpottavaa ja sitten taas... Olen Niin Pettynyt ja Surullinen! Projektia harkitessamme olemme saaneet jos jonkinmoista ihmettelyä osaksemme ja yllättävän monella onkin ollut mielipiteensä sanottavana. Olen ollut hieman järkyttynyt ja joskus jopa ärsyyntynyt, kun muut tuntuvat tietävän paremmin kuinka meidän tulisi asua.. Toisaalta vastustus on vain lisännyt kohteen kiinnostavuutta :) Olen aina ollut hulluna wanhaan ja vielä mekin sen unelmatalomme saamme. Olemme päättäneet myydä nykyisen kotimme ja muuttaa väliaikaiskotiin, jotta olisimme valmiit kun oikea talo osuu kohdalle. Aluksi ratkaisu tuntui aivan hullulta, miksi lähteä omasta kodista, kun ei ole uutta tilalle, mutta luulen tämän olevan oikea järjestys. Emme siis hylkää unelmaamme vaan vain tämän kohteen.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia vanhan talon ostamisesta?

Shoppailun huumaa

Sormet syyhyävät ja mieltä kihelmöi, kun vain ajattelenkin huomista päivää. Sisustusalan ammattimessut ovat jälleen täällä. Pääsen valitsemaan kaikkea ihanaa kauppaan kaikkien iloksi ja "shoppailemaan" oikein sydämen kyllyydestä. Nämä ihanuudet sitten putkahtelevat kauppaan pikkuhiljaa syksyn mittaan. Messuilta saa myös paljon hyviä ideoita toteutettavaksi.

Jotta minä pääsisin messuille, häärii äitini kaupalla. Äiti onkin viimeaikoina autellut kaupalla aikas paljon, joten iso Kiitos siitä.

Tätä ihanuutta ei kaupasta saa, vaikka on sitä usein kysytty :) Tämä pöytä on aarre mökistämme, pinnasta vain on poistettu huikea oranssi maali.. Nyt pöytä palvelee myymälän esillepanopöytänä.

"sul on pokkaa ainakin"

Kauppiaan elämässä on aina välillä näitä low-pointeja ja eilen kauppaa sulkiessani koin niistä yhden; Joku oli kehdannut varastaa minulta lemmikin ruokakupit! Nämä on niitä hetkiä, joita ei toivoisi koskaan tulevan. Tunteet liikkuivat epäuskon ja raivon välillä. Kuten moni tietää, ei tämä yrittäminen mitään rikkaiden touhua ole vaan paljon työtä ja jopa ilman palkkaa. Sitten joku katsoo oikeudekseen viedä sinulta vielä senkin vähän maksamatta, missä on se rehellisyys joka maan perii?

Jottei ihan menisi valitteluksi, niin tässä pari tekelettä, jotka toivottavasti jättävät hyvän mielen :)

Tässä ratkaisu pyykkipoikien säilytysongelmaan

Tähän pussukkaan voit piilottaa vaikka wc-paperit, tosin kuvan paperia ei raaskisi piiloon laittaa

Hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti aurinko paistaa :)

P.s. Meillä on tänään illalla "suostuttelutuokio", kun koitetaan saada sukulaisia rekrytoitua mahdolliseen rakennusprojektiimme, pitäkäähän peukkuja.

Kummipoikaakin käydään moikkaamassa pitkästä aikaa.

Vieraita maapallon toiselta laidalta

Odottelemme jo kuumeisesti miehen sukulaisia Australiasta ja toivomme, että ehtivät meitä tapaamaan. Kaukaa kun tulee ja harvoin käy, on vierailuaika kortilla, pitää ehtiä tapaamaan kaikki sukulaiset saman reissun aikana. Haluaisimme kovasti tehdä heidän kanssaan jotain kivaa (nuorekas vähän alle 60-kymppinen pariskunta), mutta idea-arkku on ihan tyhjä.. Ehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Saimme heidän luonaan taannoin aivan kuninkaallisen vastaanoton, olisi kiva tarjota hyviä kokemuksia heillekin. Ihan kaiholla ajattelen muutaman vuoden takaista reissuani ympäri maailman, että melkein voisin mennä ostamaan lippuja.. ai niin, minähän olen yrittäjä tätä nykyä, ehkä sinnittelen vielä pari vuotta ja sitten..

Matkahaaveissa siintää kyllä Amerikan maalle suuntautuva automatkakin. Vanha jenkkirauta alle ja idästä länteen (miksei tietysti toisinkinpäin :)) Route 66 myöden. Kanadassakin olisi kiva käydä..

Mistäköhän nämä matkahaaveet nyt oikein kumpuavat, viestittävätköhän lomantarpeesta?

Talohaaveita

Minulla on paha tapa aloitella projekteja, jotka sitten saattavat jäädä keskentekoisiksi. Elämän isoimmat haaveet ja projektit ovat kuitenkin kaikki joko toteutettu tai ainakin kovasti työn alla. Kummasti elämässä kaikki asiat aina kasaantuu samaan ajanjaksoon, on hetkiä joilloin tuntuu, että elämässä ei tapahdu yhtikäs mitään ja sitten niitä isoja juttuja tunkee yhtäaikaa ovista ja ikkunoista. Jo aiemmin mainitsemani taloasia on nyt päällimmäisenä mielessä ja unelmien kohdekin löytynyt. Nyt pitäisi pystyä päättämään isoista asioista: muutto Helsingistä maalle ja täysin peruskorjattava talo.. Riittääkö, että vaakakupissa on unelmatalo loistavalla alueella ja ihanalla isolla pihalla, vai voittaako helppous. Itse asiassa aika helppo vastaus, nyt vain katsotaan miten asiat etenevät. Jos taloihanuus meille päätyy, tulette kuulemaan vielä paljon aiheesta :)
Liikaa ei uskalla vielä aiheesta hehkuttaa, kun on niin monta keskeneräistä tekijää asiassa.
Olen jo pitkään kaivannut omaa työhuonetta, jottei tarvitsisi ompeluksiaan levitellä olohuoneen pöydällä. Voisi hyvällä omallatunnolla jättää tavarat levälleen ja tarvittaessa vetää oven kiinni.
Lähes päivittäin tulee katsottua asuntoilmoituksia, tosin nyt on selkeästi ihastumisesta kyse, kun selailu on vähentynyt eikä mikään sykähdytä, päinvastoin.
Ajatus muutosta hirvittää ihan jo fyysisen muuton vuoksi. Edellisestä kerrasta on kolmisen vuotta ja sitä edellisen kahden vuoden aikana jopa kolme kertaa. Luulisi, että tavarat olisi muutoissa vähentyneet, mutta tuntuu kuin ne olisivat vain lisääntynet. Aina sitä ajattelee kunnianhimoisesti, että siivoaa nurkat turhasta pakkaamisvaiheessa vaan toisin on käynyt. Muuttovaiheessa ainakin meillä (viimetippaan jättäjillä) on aina niin kova kiire, että tavarat lentävät vauhdilla laatikoihin, eikä suinkaan kierrätykseen tai roskiin minne osa tavaroista joutaisi.
Mietin aina välillä minkälaista elämäni olisi, jos näitä projekteja ei olisi; luultavasti stressaisin niiden puutetta :)